Moskovassa on 12 kunnallista tarhaa. Niistä suurin ja parhain on auttamiskohteemme 3000 koiran tarha. Jokaisessa muussakin kunnallisessa tarhassa on yli 1000 koiraa per tarha. Lisäksi Moskovan alueella on lukuisia yksityisiä tarhoja, joissa on arviolta 10 000 koiraa. Kaikenkaikkiaan Moskovan alueen tarhoilla on n.25 000 koditonta koiraa. Kerron teille tarkemmin auttamiskohteestamme eli 3000 koiran tarhasta. Alueella on sektorit A, B, C, ja D, mitkä tarkoittavat häkkirivistöjä, jotka ovat täynnä koiria. Per häkki koiria on keskimäärin 4 ja häkit ovat kooltaan 2,5m x 2,5m. Häkeissä on yksi koppi, jota ei ole lämpöeristetty. Lisäksi on karanteenipuoli, minne koirat laitetaan kun ne tulevat tarhalle. Karanteenipuolen häkit ovat 1,5m x 1,5m. Tämän lisäksi on klinikkarakennus, missä ovat sairaat koirat, joita hoidetaan. Klinikkarakennuksessa koirat elävät näyttelyhäkeissä, joita on vieri vieressä useassa huoneessa kerroksittain. Lisäksi tarhalla on kaksi ns.”kuoleman huonetta” jossa ovat parantumattomasti sairaat, halvaantuneet tai muuten liikuntakyvyttömät koirat sekä erittäin vanhat koirat, jotka eivät pärjää enää ulkona. Nämä koirat ”odottavat kuolemaa” koska niillä ei ole enää mitään mahdollisuuksia adoptioon.
Yli 50% tarhan koirista elävät ja kuolevat tarhalle. Yli puolet on myös ns.villikoiria, eli koiria, jotka eivät ole sosiaalistuneet ihmiseen. Heidän elämänsä kattaa siis tämän pienen häkin koko niiden elämän ajan. Ne koirat, jotka ovat sosiaalistuneet ihmiseen, pääsevät 1-2 kertaa viikossa ns.ulkoiluaitaukseen n. puoleksi tunniksi. Ulkoiluaitaus on hiekkapohjainen isompi aitaus, missä koirat mahtuvat liikkumaan ja leikkimään. On vapaaehtoisten ansiota, että koiria pyritään sosiaalistamaan, jotta niiden adoptiomahdollisuudet kasvaisivat. Myös vapaaehtoiset ovat niitä, jotka menevät tarhalle säännöllisesti päästämään koiria jaloittelemaan ja lenkkeilevät niiden kanssa tarha-alueella.
Tarhalla on myös paljon entisiä kotikoiria. Nämä koirat joutuvat monesti niin isoon shokkiin tarhalle joutuessaan, että lakkaavat syömästä. Toiset tottuvat lopulta tarhaoloihin, toiset eivät. Näitä entisiä kotikoiria Toivo pyrkii ensisijaisesti saamaan adoptio-ohjelmaan. Lisäksi adoptio-ohjelmaamme kuuluu vanhukset, jotka ovat olleet tarhalla joskus jo sen perustamisesta lähtien eli vuodesta 2008. Pyrimme siihen, että näiden vanhusten ei tarvisi kuolla tarhalle vaan ne saisivat elää edes viimeiset kuukaudet/vuodet rakastettuina kotikoirina. Myös Toivossa asuu tällaisia koiria sekä vanhuksia, jotka ovat tulleet ”kuoleman huoneesta” elämään kanssamme vielä loppuaikansa kotikoirina.
Se, mikä tekee tästä tarhasta kunnallisista tarhoista parhaan, on klinikka rakennus, missä on kokoajan eläinlääkäri paikalla. Myös siitä syystä koirat pystytään hoitamaan paremmin ennen Suomeen tuloa. Koirista otetaan tarhalla verikokeet ja ne ultrataan aina ennen adoptiota. Luonnollisesti kaikki tarhan koirat madotetaan ja rokotetaan vuosittain sekä ne aina kastroidaan/steriloidaan kun ne tulevat tarhalle. Tarhalla ei yksikään koira lisäänny, mikäli se ei ole jo valmiiksi pitkälle tiineenä. Tarhalle jätetään paljon emoja pentujensa kanssa, monesti työntekijät löytävät niitä aamulla portin takaa kun omistajat ovat vieneet koiransa sinne yöllä ei-toivotun raskauden vuoksi. Pentuja tarhalla on kokoajan satoja ja näistä yli 50% jää tarhalle koko elämäkseen koska adoptiokoteja ei ole riittävästi.
